Sodan kuvaus Vänriikki Soolin tarinoissa ja Tuntemattomassa sotilaassa

Väinö Linnan tekstissä sodan kuvaus on hurjaa ja todellista. Siinä kun Runeberg yrittää tehdä jokaisesta suomalaisesta sotilaasta kunniakkaan, pelottoman ja jopa hieman uhkarohkean, Linna kertoo, että jokainen sotilas on tietenkin erilainen ja rintamakarkureita ja kapinoitsijoita löytyy myös suomalaisten joukoista.
    J. L. Runeberg kuvaa sotaa sankarilliseksi ja siinä on eräänlaista kannustusta jopa puollustussodan sotimiseen. Hän yrittää saada sodan vaikuttamaan siltä kuin olisi jopa kunniallista ja isänmaallista kuolla keskellä taistelua ja tulla haudatuksi keskelle erämaata. Vänriiki Stoolin tarinoissa ei kerrota mitään niistä epäinhimillisistä oloista kuten siitä, että sotilaat joutuvat kävelemään satoja kilometrejä ilman ruokaa ja kunnon varustusta mukaan lukien koko ajan pelko siitä, että edes yöllä ei voi olla murehtimatta sotaa ja sen kauheuksia, sillä koskaan ei tiedä milloin vihollinen seuraavksi hyökkää. Toisaalta pitää muistaa, että Runeberg kirjoitti runonsa 1800-luvun puolivälissä, jolloin ei oltu vielä keksitty kranaatteja ja muita tuliaseita vaan sotia käytiin miekkojen ja tykkien avulla, jolloin sota ei ollut yhtä raakaa kuin 1900-luvulla.
    Tuntemattomassa sotillaassa taas Linna kertoo sodan kauhuista ja siitä kuinka todella moni loukkaantuu ja kuolee. Hän kertoo myös niistä tarpeettomista tapoista joita tehtiin sekä omille karkureille, että vihollisen puolelta saaduille vangeille. Runebergin runoissa ei muutenkkan mainita mitään näistä raaoista kuolemista joita sotilaat saivat tai niistä jotka menettivät näkönsä tai jalkansa. Linnan teksteissä mainitaan myös niitä ihmisiä joille sota otti liian koville ja he tappoivat itsensä tai tulivat muuten vain mielisairaiksi.
    Runebergin teksteissä ei mainita mitään tällaisista epäkohdista vaan se kulkee loppuun asti kertoen siitä kuinka erilaiset kenraalit, upseerit ja muut armeijan johtomiehet onnistuvat lähes aina taisteluissan ja saavat kunniiaa niistä. Siksi Tuntemattoman sotilaan kuvaus sodasta on realistisempi, sillä meidän pitää muistaa ne sota-invalidit joita koko maamme oli aina sotien jälkeen täynnä ja on edelleenkin.